Romanit Suomessa
Romanit ovat saapuneet Suomeen ensimmäisen kerran yli 500 vuotta sitten. Syynä on arveltu olevan sodat, nälänhätä ja luonnon mullistukset nykyisen Pakistanin alueella.
Romani Kulttuuri Romanien Historia
Romanikulttuuri on kansainvälinen kulttuuri, mutta siitä huolimatta on olemassa alueellisia eroja. Suomen romanit ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa hämmästyttävän hyvin, ottaen huomioon yhteiskunnan taholta tulleet sulauttamispaineet ja suomalaisen yhteiskunnan samankaltaisuuden.
Romanikulttuurista puhuttaessa on pidettävä mielessä, että alueellisia eroja kulttuurissa on olemassa myös maan sisällä. Alueellisten erojen lisäksi voi olla suku-, perhe- ja henkilökohtaisia eroja. Nämä erot eivät välttämättä ole suuria, mutta yksilöllisyys on otettava huomioon myös puhuttaessa kiinteästä kulttuurillisesta yhteisöstä.
Romaniväestöstä on käytössä useita eri nimityksiä. Kaikkein tutuin suomalaisille lienee edelleen nimitys ”mustalainen”. Sen lisäksi, että sitä on käytetty kuvaamaan tähän kyseiseen ryhmään kuuluvaa henkilöä, sitä on käytetty myös negatiivisissa yhteyksissä haukkumasanana. Romaneja on kutsuttu myös ”tummiksi”. Viime vuosien aikana on virallisissa yhteyksissä yleistynyt romani -nimityksen käyttö. Sana romani tulee romaninkielisestä sanasta ”rom”, joka tarkoittaa ihmistä. Romani-nimitys kuvaa myös suomen romaneja osana kansainvälistä vähemmistöä, kun sanaa mustalainen käytetään vain Suomessa. Vastaavia nimityksiä on tosin käytössä muissakin maissa, esimerkiksi Ruotsin ”zigenare”.
Henkilökohtaisessa keskustelussa romaniväestöön kuuluvan henkilön kanssa mustalainen -nimityksen ei käyttö ole erityisesti kielletty. Kasvoista kasvoihin tilanteessa voi kuulija huomioida puheen sävyn. Toki kohteliasta on käyttää romani-sanaa, niin ei tarvitse miettiä loukkaantuko toinen vai ei. Julkisissa tilaisuuksissa ja kirjallisissa esityksissä käytetään romani -nimitystä.
ROMANIT VAINOTTU KANSA
Romanien historiaan liittyy paljon eriasteista vainoa ja väkivaltaa. He ovat olleet kautta historian helppoja vihan kohteita. Heitä on syytetty milloin mistäkin epäkohdasta tai onnettomuudesta. Vainot alkoivat jo 1500-luvulla. Maastakarkotukset kovien rangaistusten uhalla olivat hyvin tavallisia. Myös pakkotyötä ja orjuutta käytettiin romanien rankaisemiseksi. Perheet ja suvut pyrittiin hajottamaan ja lapset ottamaan pakkohuostaan. Kun pakkokeinot eivät tuoneet toivottua tulosta, eikä romaneista päästy eroon vaikka haluttiin, pyrittiin heidät sulauttamaan valtaväestöön. Sulauttamiskeinoja olivat muun muassa erilaiset lait, jotka kielsivät vaeltamisen tai romanien perinteisten ammattien harjoittamisen. Myös romanikielen ja kansallispukujen käyttöä pyrittiin rajoittamaan. Valistuksen aatteiden levitessä 1700-luvulla, myös asenne romaneja kohtaan muuttui hieman suvaitsevaisemmaksi. Asenteet olivat edelleen kuitenkin kielteisiä, eikä sulauttamispyrkimyksistä luovuttu kokonaan. 1800-luvulla romanien liikkumista yritettiin rajoittaa erilaisilla rekisteröintimenetelmillä. Muun muassa Ranskassa otettiin käyttöön niin sanottu antropometrinen henkilöllisyystodistus, josta ilmeni henkilön henkilötietojen lisäksi tietoja omaisuudesta. Käytäntö oli voimassa yli 60 vuotta.
Romaneista on kirjoitettu paljon, mutta todellista tietoa heidän historiastaan ja elämästään ei juuri ole. Olemassa oleva tieto perustuu lähinnä kansanperinteeseen ja muuhun perimätietoon. Vasta 1700–1800 -lukujen vaihteessa romanien historiaa ja vaellusta alettiin tutkia kielitieteen avulla, mutta yhtenäistä historiankirjoitusta ei edelleenkään ole, vaan tutkimus on ollut enemmän yksittäisten harrastajien laatimaa
Intiasta Eurooppaan
Useimmat tutkijat ovat olleet sitä mieltä, että romanit ovat lähtöisin Intiasta. Kielitieteen tutkimuksissa on havaittu, että paikallisten romanien kielissä ja Intiassa puhutuissa sanskritissä sekä hindin kielessä on paljon yhtäläisyyksiä. Kielen rakenteen ja sanaston perusteella romanien alkukotina on pidetty Luoteis-Intiaa. Romanit eivät kuitenkaan ole intialaisia, vaan oma erillinen ryhmänsä myös Intiassa. On myös esitetty väitteitä, että romanit olisivat alun perin kiertolaisia, jotka olivat lähtöisin vielä jostain muualta. Raamatullisten selitysten mukaan heitä on muun muassa pidetty Kainin jälkeläisinä. Kielitieteen tutkimusten ohella on romanien alkuperälle etsitty muita lähteitä. Esimerkiksi todennäköisesti noin vuonna 1010 valmistuneessa kronikassa ”Kuningasten kirja”, on legenda Persian hallitsijasta, joka pyysi Intian maharajalta 10 000 musikanttia viihdyttämään alamaisiaan. Myöhemmin nämä musikantit karkotettiin maasta. Näiden musikanttien on joskus arveltu olevan Eurooppaan saapuneiden romanien esi-isiä tai ainakin saman heimon jäseniä.
Miksi romanit lähtivät vaeltamaan
Romanien vaelluksen syistä on myös esitetty monenlaisia oletuksia. Lähdön syyksi on esitetty luonnonmullistuksia, kulkutauteja, sotia ja paremman taloudellisen toimeentulon hankkimista. Romanien muutto ei kuitenkaan liene ollut massamuuttoa, vaan he ovat todennäköisesti lähteneet asuinseuduiltaan pienissä ryhmissä hieman eri aikoina. Yleisimmin puhutaan kolmesta suuremmasta muuttoaallosta, joista ensimmäinen ajoittuu ajanlaskumme alkuun, toinen 700-luvun paikkeille ja kolmas ensimmäisen vuosituhannen alkupuolelle. Kaikki romanit eivät vaeltaneet länteen, vaan osa heistä suuntasi pohjoiseen, Armenian kautta Venäjälle. Osa heistä suuntasi etelään Pohjois-Afrikan rannikon ja Egyptin kautta sekä Eurooppaan että mahdollisesti myös Amerikan mantereelle.
ROMANIT EUROOPASSA
Romanien Eurooppaan saapumisvuotena pidetään yleisesti vuotta 1322, jolloin Simon Simeonisin muistiinpanojen mukaan ryhmä romaneja oli majoittunut Kreetan saarelle. Saman vuosisadan lopulla romaniryhmästä on mainintoja Kyproksen saarelta. 1300-luvun lopusta vuoteen 1430 mennessä romanit olivat levittäytyneet lähes koko Eurooppaan, lukuun ottamatta Pohjois-Eurooppaa. Pohjoismaihin romanit saapuivat ensimmäisen kerran 1500-luvun alussa. Olaus Petrin kronikassa kerrotaan romanien saapumisesta Ruotsiin vuonna 1512. Vuodelta 1559 heistä on mainintoja Ahvenanmaalta ja vuodelta 1580 Turusta.
Romanien laajamittaiseen vaellukseen on etsitty syitä niin poliittisista oloista kuin yhteiskunnallisesta järjestyksestäkin. Epävakaat poliittiset olot ajoivat romaneja eteenpäin. He eivät olleet yleisesti sitoutuneet maahan tai omaisuuteen, eivätkä katsoneet välttämättömäksi jäädä paikallisten levottomuuksien jalkoihin. Myös feodaaliyhteiskunta asetti romanien oleskelulle omat rajoituksensa. Romanit liikkuivat noin sadan hengen ryhmissä ja saapuessaan paikkakunnalle he tulivat sekä nähdyksi että kuulluksi. Yhtenäiskulttuurisessa Euroopassa ryhmä, joka näytti erilaiselta, noudatti itämaisiin kulttuureihin kuuluvia tapoja, puhui omaa Euroopan kielistä poikkeavaa kieltään, harjoitti erikoisia ammatteja, kuten eläintenkesyttämistä, kädestä ennustamista ja sepän töitä, sekä tunnusti kenties jotain muuta kuin kristinuskoa, herätti sekä uteliaisuutta että pelkoa.
Osa romaneista asettui kuitenkin asumaan paikoilleen ja mukautui asumaan rinnatusten paikallisen väestön kanssa. Esimerkiksi Italiassa romanit etsivät työtä maaseudulta ja Espanjassa he kehittivät käsityöammatteja. Valtaväestöön sulautumisesta huolimatta romanikulttuurin vaikutus näkyy edelleen esimerkiksi Espanjan Andalusiassa. Vaeltamisen, tai paremminkin joukkomuuttojen, takana on ollut osittain myös paremman taloudellisen toimeentulon tavoittelu. Esimerkiksi 1960 ja 70-luvuilla Suomen romaneja muutti Ruotsiin samoin kuin muitakin suomalaisia.